TYÖSTÄ VAPAA KULTTUURI

Poriginal galleria 23.11.-13.12.2024.

Eteläranta 6, 28100 PORI

Näyttely käsitteli työstä vapautumista, erityisesti liittyen taiteelliseen toimintaan ja siihen sisältyvään mahdollisuuteen jäsentää suhdetta työn tekemiseen. Näyttelyssä oli esillä Ronja Siitosen valokuvaa ja tekstiä yhdistävä, päiväkirjamainen ja tunnustuksellinen teoskokonaisuus, jonka lähtökohtana on viiden kuukauden työttömyysjakso, Jaakko Pallasvuon esinemuotoisia teoksia sekä Eurooppa kieltäytyy työstä hankkeeseen liittyviä elementtejä: Henri Salosen ottamia valokuvia, Ilona Raivion dokumenttielokuva Työn yöstä autonomiaan sekä jaettavina printteinä Klaus Maunukselan ja Pontus Purokurun esseet. Tämän lisäksi näyttelyssä oli luettavissa Khaos kustantamon Eurooppa kieltäytyy työstä-hankkeesta toteuttama julkaisu, jossa on hankkeen tiimin Lasse Poserin, Ilona Raivion ja Henri Salosen tekemiä haastatteluja. Julkaisu on myös myynnissä näyttelyn yhteydessä. Osa näyttelystä oli esillä Porin Seudun Työttömät ry:n toimitiloissa osoitteessa Mikonkatu 21, Porissa. Yhdistys on perustettu vuonna 1992 ja toimii aktiivisesti työttömyyden vähentämiseksi sekä työttömien toimeentulon, toimintakyvyn ja työllistämisedellytysten edistämiseksi. Yhdistys järjestää jäsenistölle koulutus-, harrastus- ja virkistystoimintaa, jakaa ruoka-apua ja ylläpitää muun muassa pukuvuokraamoa, kirpputoria, ompelimoa, kutomoa sekä syksyisin tuoremehuasemaa. Pääasiassa kirpputorin tiloissa esillä oleva osuus oli nähtävillä kirpputorin aukioloaikoihin arkipäivisin kello 10-15.



LABOUR-FREE CULTURE Poriginal gallery 23.11.-13.12.2024 Address: Eteläranta 6, 28100 PORI

Artistic work entails potential to make visible alternative relationships to working. Nonetheless at the same time it is good to acknowledge the self-exploitation, structural unemployment and unorganised nature of the way of working and the fact that artists are also often driven to somewhat forced position as self-employed entrepreneur.
This exhibition dealt with the concept of liberation from work, especially related to artistic activity and its possibility to reconfigure what work is. Presented in this exhibition was works by Ronja Siitonen combining photographs and text and with a diary style note taking. The starting point for the work has been five month period of unemployment. Jaakko Pallasvuo's works that were presented in the exhibition verged on the line between an artifact and an artwork. Also present in the exhibition was be elements from the project Eurooppa kieltäytyy työstä [Europe renounces from work] that consists of a documentary film by Ilona Raivio, photographs by Henri Salonen, and essays by Klaus Maunuksela and Pontus Purokuru. The publication of the project in Finnish has been published by Khaos and consists of interviews made by Lasse Poser, Ilona Raivio and Henri Salonen. The publication was also available adjacent to the exhibition. Part of the exhibition was present in the premises of the association of Pori area's unemployed [Porin Seudun Työttömät ry] at the address Mikonkatu 21 in Pori. The association has been established in 1992 and works actively to reduce unemployment as well as supports the livelihood and activity of the unemployed. The association organises courses and recreational activity to its members as well as runs a food bank and offers services such as dress rental, drift store, dressmakers' shop, weaver's shop and in autumn a fresh fruit juice press. The exhibition was presented mainly in the drift store (Kirppari Mikis) that is open from 10-15 on weekdays.



TYÖSTÄ VAPAUTUMINEN
(ESSEE KOKONAISUUDESSAAN:Työstä_Vapaa_Kulttuuri.pdf)

"Antaakseni summittaisen näkemyksen mittakaavasta, jolla työn määrää olisi välttämätöntä vähentää pysyäkseen hiilidioksidipäästöbudjetissa, jotta pysyttäisiin alle kahden asteen lämpenemisessä, työtuntien OECD-maissa tulisi olla niinkin vähäinen kuin 5 tuntia viikossa." Lähde: The-Ecological-Limits-of-Work-final.pdf (autonomy.work) Työstä vapautuminen voi tarkoittaa, että teemme ajallamme vain jotain, jonka koemme tärkeäksi ja mielekkääksi. Kieltäytyen tekemästä mitään muuta. Samalla tunnustaen myös muiden oikeuden tehdä näin. Se on erilaisten toimijuuksien, eli työn kentän näkyvyyttä. Taiteellisessa toiminnassa työn eräänlaisen omaehtoisuuden on nähty olevan yksi sen eduista. Eli kun taiteilija itse päättää mitä hän tekee, niin sen kautta vältetään tai ainakin vähennetään riistoluonteisen työn roolia, eli tilannetta, jossa tekeminen jäsennetään ensisijaisesti kysynnän kautta määrittyviksi myytäviksi tuotteiksi ja vaihtoarvoon sidotuksi ajan käytöksi. Taiteellisen toiminnan tämän tilanteen ulkopuolisuuden perustana on ajatus, että taiteilija tekee työtään ensisijaisesti mielekkyydestä osallistuessaan sen ilmentämiseen ja määrittämiseen mitä taide on. Taiteilija olisi siis ikään kuin saanut luoduksi jotain "autonomiaa" omalle tekemiselleen yhteiskunnassa vallitsevalta tuotannollisen työn eetokselta kieltäytymällä myymästä omaa aikaansa tavaramuotoisella logiikalla. Taiteellinen työ ei ole ainut toimiala, jossa itsensä työllistäminen (eli työnsä tekeminen "itselleen") näyttäytyy kuitenkin usein joustavuuteen perustuvana itseriiston muotona, jossa jatkuva sopeutuminen, oman osaamisensa markkinoiminen tai kehittäminen markkinoiden käyttöön kuluttaa omaehtoisen vapauden tunteen ja ilmentyy jatkuvana epävarmuutena ja sisäistettynä tarpeena ansaita tila työnsä tekemiselle. Markkinamekanismin vastaisen kritiikin kärki perustuu sille, että emme todellakaan tee kaikkea vain odottaessamme saavamme siitä jonkin (rahallisen tai rahattoman) korvauksen, vaan usein siitä huolimatta. Taiteilijuuden vaarallisuus työnä perustuu tämän ylijäämäisyyden jatkuvalle tuottamiselle. Tämä saturoi markkinat samalla tuoden esiin erilaisten portinvartijoiden roolin. Taiteilijoiden työskentely sisältää potentiaalia tehdä näkyväksi vaihtoehtoisia suhteita työn tekemiseen. Samalla kuitenkin on tärkeää tunnistaa luovaan työhön liittyvän itseriiston, rakenteellisen työttömyyden, järjestäytymättömyyden sekä pakkoyrittäjyyden roolit. Näyttely käsittelee työn kulttuuria ja siitä kieltäytymistä tai vapautumista. Työstä vapautumista voi mallintaa vain osallistumalla kulttuurin muutospotentiaalin todentamiseen. Työstä riistävänä ja planeetan ekologisen kantokyvyn romahduttavana toimintana tulee vapautua. Loputonta kasvua rajallisella planeetalla ei ole. Työn kulttuurin on tultava päätökseensä, mutta työ-sanan voi kenties pelastaa uusiokäyttöön kasvua kaiken elämän kustannuksella tavoittelevan kapitalismin ikeestä. On tarve luopua epämielekkäästä, turhasta ja suorastaan vahingollisesta työstä, joka orjuuttaa, ottaa kaiken ajan, valtaa tilan ja typistää mahdollisuudet toimia, joka tuhoaa ihmisyyden ja mahdollisuuden arvostaa asioita ilman palkkiota. Taideinstituutio voi tarjota juurikin tukea tälle työn kulttuurin muutokselle. Niin aineellisesti kuin aiheellisestikin. Työ on nähty tapana jäsentää ihmisen yhteiskunnallinen rooli. Siksi se on edelleen keskiössä, kun mietimme mitä teemme, miten sen perustelemme ja mille sen perustamme. Ilmastokriisi ja luontokato tarkoittavat pysyvää muutosta siinä mitä on olemassa. Paljon katoaa, häviää ja kuolee siten, etteivät ne enää ilmennä elinvoimaa kenellekään. Taiteilijuudella merkitään asioita, joista välitetään. Se voi olla työtä ja jonkin asian työstämistä, mutta se voi myös olla toisin näkemistä, havainnon luomista tai keskittämistä. Kaikesta uhanalaisuudesta huolimatta taiteellisella työllä on pysyvyytensä ja kytkeytyneisyytensä. Se, että taiteilijat nimenomaan tekevät työtä siitä huolimatta, ettei sitä tueta tarpeeksi tai nähdä hyödyllisenä toimintana, kertoo jotain elintärkeää mielekkyyden merkityksen kantovoimasta. Tämä on Poriginal gallerian viimeinen näyttely tässä entiseen suolavarastoon rakennetussa tilassa. Vuodesta 1984 alkaen Porin Etelärannassa ollut taiteen esittämisen tila, siirtyy Poriginal nimisenä museon yhteyteen vuonna 2025 ja samalla muuttaa toimintaperiaatettaan. Tila muuttuu paitsi maksuttomaksi taiteilijoille mutta sen lisäksi näyttelystä maksetaan korvaus. Poriginal tulee olemaan edelleen avoimeen hakuun perustuva taiteen esittämisen tila, jonka tarkoitus perustuu mahdollisuuteen monipuolistaa taidemuseon näyttelykalenteria tuoden esiin erilaisia lähestymistapoja taiteen esittämiseen ja tekemiseen, sekä osallistua ajankohtaiseen keskusteluun. Tämän Poriginal-tilassa nähtävän viimeisen näyttelyn taustalla vaikuttaa näkemys, että taideinstituution, kuten taidemuseon, tehtävänä on myös ymmärryksen tuottaminen siitä mitä on taiteilijoiden työ.

LIBERATION FROM WORK

Shorter Working Weeks - The Autonomy Institute: "To give a rough idea of the scale of the necessary reduction of work: to stay within a 2°C- compatible carbon budget, working hours in OECD countries would need to be as low as five hours per week." Liberation from work could mean that we will use our time only doing those things that we feel important and rewarding. Renouncing from doing anything else. At the same time also acknowledging that others have right to do so as well. It is the visibility of variety of actors on the field of work. In artistic activity working for oneself has been perceived to be one of its benefits. A situation where an artist decides themselves what they will do might evade or at least lessen the impact of exploitative work - meaning the situation where working is first and foremost about making sellable products and utilising time dependent on its market value. The ability to work outside this set up is based on the idea that as an artist one is working mainly because of the perceived interest in participating in forming and defining what art is. Artist has sort of carved up some "autonomy" for their own work from the prevalent logic of work and its productive ethos, by renouncing primarily to sell their work and time as a product. Artistic work is not the only line of work that being self-employed is seen as a form of self- exploitation. As based on constant adaptivity, marketing one's own abilities as well as developing them for the use of market drains the sense of freedom, and manifests itself as a constant insecurity as well as internalised need to earn the possibility to make one's own work in the first place. Critique for this market driven situation culminates in the fact that we don't do all the things we do expecting to gain some form of - monetary or not - compensation, but often despite it. Artistic practice as work is based on constantly producing sort of a surplus that saturates the market, and at the same time bringing forward the role of various gatekeepers. This exhibition deals with the culture of work and the issue of renouncing or liberating from it. Labour free culture can be acted upon only by participating on pushing the culture's potential for change. We must be fiberated from work that is exploitative, as well as catastrophically damaging for the entire planet. Endless growth doesn't exist. The culture of work has to come to its end, but perhaps the term 'work' can be saved from the excruciating growth-based capitalism. There is a need to renounce from unpleasant, unnecessary, and straightforwardly harmful work, that enslaves people, takes up all time, and limits the possibilities to act, destroying the humanity and the possibility value things without asking for compensation. An art institution can offer support for this kind of change in the culture of work. Both in the form of examining the thematic of work as well as in practice supporting artistic work. Work has been seen as the way to address the societal role of being a human being. Therefore, it has a central role in formulating what we think we are, and also how we justify what we do. Climate crisis and wildlife and biodiversity decline mean a permanent change in what exists. A lot will disappear and die so that it won't provide vitality for anyone. Being an artist is about taking note of things that one cares about. It can also be work, and working towards something, but it can also be about seeing differently, creating observations, or focusing on them. Despite of being constantly endangered, artistic work has its own resilience and stability as well as connectivity. The fact that artists often work despite not being supported, or seen as useful, tells something about the strength of wilfulness; how wanting to do something is a powerful thing. This is the last exhibition of Poriginal gallery in this space that was constructed in a space that used to be an old salt storage. Poriginal has been located on this premises at the riverbank of the city of Pori from the year 1984 onwards. From 2025 onwards keeping the name Poriginal gallery activity will relocate inside the museum space located nearby. At the same time Poriginal will change its operational principles and start to offer a fee for the exhibiting artists. When Poriginal gallery started, and up until the year 2024, Poriginal has functioned at the same mode that many galleries in Finland, charging a fee from the artists to exhibit on the space. This will now come to its due end. The Pori Art Museum will still have an open call to exhibit in Poriginal to gain a wide variety of proposals for exhibitions and having thus possibility to provide versatility to the exhibitions held in the museum, allowing for alternative and different approaches to art making as well as activating participation on timely discussions. This last exhibition that will be seen in the inaugural Poriginal space is focused on highlighting one task of an art institution, like art museum, has - to provide understanding of what artistic work entails.

Kuraattori/curator: Miina Hujala